EU:n tekoälyasetuksen läpinäkyvyysvelvoitteet tulivat voimaan 2.8.2026 – mitä läpinäkyvyysvelvoitteet tarkoittavat erityisesti tekoälyjärjestelmien käyttöönottajien kannalta?

Mikä on EU:n tekoälyasetuksen 50 artikla ja keitä se koskee?

EU:n tekoälyasetuksen 50 artiklan tarkoituksena on varmistaa, että ihmiset tietävät, milloin he ovat tekemisissä tekoälyjärjestelmien tai niillä luodun tai muokatun sisällön kanssa. Artiklan läpinäkyvyysvelvoitteilla suojellaan yleisöä disinformaatiolta, manipuloinnilta, petoksilta ja harhaanjohtamiselta, jotka voivat liittyä tekoälyllä tuotettuihin ja erehdyttävästi aidoilta vaikuttaviin syväväärennöksiin (eng. deep fake) sekä yleistä etua koskevia asioita käsitteleviin teksteihin.

Artikla ei rajoita tekoälyn käyttöä esimerkiksi viestintä- tai markkinointisisällön tuottamisen apuvälineenä, mutta se korostaa käytön vastuullisuutta ja totuudenmukaisuutta. Tekoälyjärjestelmien käyttöönottajien (eng. deployers) tulee tehdä merkinnät tekoälyjärjestelmillä luotuihin tai muokattuihin ja yleisölle julkaistuihin syväväärennöksen muodostaviin sisältöihin sekä yleistä etua koskevia asioita käsitteleviin teksteihin, jotka on julkaistu ilman ihmisen suorittamaa tarkastusta/toimituksellista valvontaa. Merkintävelvollisuus ei siis koske kaikkea sellaista sisältöä, jonka luomisessa tekoälyä on hyödynnetty, vaan ainoastaan artiklassa mainittuja sisältöjä. Lisäksi käyttöönottajien tulee ilmoittaa tunteiden tunnistamiseen ja biometriseen luokitteluun erikoistuneen tekoälyjärjestelmän käytöstä toiminnassaan. Näitä velvoitteita käsitellään tarkemmin jäljempänä.

Tekoälyjärjestelmien tarjoajia (eng. providers) koskevat velvoitteet puolestaan edellyttävät tekoälyjärjestelmien tuotosten koneluettavaa merkitsemistä ja järjestelmien suunnittelemista siten, että kuluttajille ilmoitetaan selvästi tekoälyn kanssa asioimisesta.

Käyttöönottajien on annettava näkyvät ilmoitukset tekoälyn käytöstä selkeällä ja erottuvalla tavalla viimeistään yleisön ensimmäisen vuorovaikutuksen tai altistumisen yhteydessä syväväärennöksille tai merkintää vaativille yleistä etua koskevia asioita käsitteleville teksteille. Ennen 2.8.2026 luotuja tai muokattuja sisältöjä ei edellytetä merkittävän takautuvasti, ellei sisältö ole julkaistu 2.8.2026 tai sen jälkeen.

Käyttöönottajina pidetään tekoälyjärjestelmiä ammatillisessa toiminnassa käyttäviä luonnollisia tai oikeushenkilöitä, joiden määräysvallassa tekoälyjärjestelmien käyttö on. Määräysvallalla tarkoitetaan vastuun ottamista järjestelmän käyttöönottamisesta sekä sen tosiasiallisesta käyttötavasta ja tuotoksista. Kun organisaatio on käyttöönottaja, tekoälyjärjestelmää organisaation ohjeistuksessa ja valvonnassa käyttävät työntekijät, freelancerit tai muu ulkopuolinen henkilöstö, eivät ole erillisiä käyttöönottajia. Jos organisaatio kuitenkin pelkästään antaa kolmannelle (esim. mainostoimistolle) toimeksiannon sisällön tuottamisesta käyttämättä määräysvaltaa toimeksisaajan tekoälyn käytöstä ja sen tavasta, käyttöönottajan rooli kuuluu vain toimeksisaajalle.

Toimijoilla voi olla samanaikaisesti useampi kuin yksi tekoälyasetuksen mukainen toimijarooli. Tarjoajan rooli siihen sisältyvine vastuineen voi syntyä myös käyttöönottajalle, jos organisaatio luo tekoälyjärjestelmän in-house-työnä omaan käyttöön tai muokkaa kolmannen kehittämää tekoälyjärjestelmää ja tarjoaa sitä asiakkaille omalla tavaramerkillä.

Mitä oikeusohjeita on syytä huomioida?

Keskeisen lähteen artiklan velvoitteiden sisällöstä ja noudattamisesta tarjoavat EU:n komission antamat suuntaviivat (Guidelines on the implementation of the transparency obligations for certain AI systems under Article 50 of Regulation) sekä käytännesäännöt (The Code of Practice on Transparency of AI-Generated Content).

EU:n komission suuntaviivoissa selvennetään toimijoiden rooleja ja vastuita, artiklan määritelmiä ja poikkeusten soveltamisen edellytyksiä sekä annetaan käytännön esimerkkejä läpinäkyvyysvelvoitteiden soveltamistilanteista. Vaikka komission suuntaviivat ovat luonteeltaan ei-sitovia, on oletettavaa, että valvovat viranomaiset tulevat seuraamaan niitä tarkasti.

Komission käytännesäännöt puolestaan ovat toimijoille osoitettu compliance-työkalu, joka antaa käytännön ohjeita läpinäkyvyysvelvoitteiden noudattamisen osoittamiseksi viranomaisille. Myös käytännesäännöt ovat ei-sitovia, mutta organisaatioiden on mahdollista halutessaan julkisesti sitoutua niihin. Tällä hetkellä käytännesääntöihin on sitoutunut yli 200 organisaatiota. Sitoutuneiden organisaatioiden osalta viranomaisten valvontatoimet keskittyvät vain käytännesääntöjen määräysten valvontaan. Komissio lupaa säännöstöön sitoutuneille organisaatioille kevyempää hallinnollista taakkaa mahdollisten viranomaisten valvontatoimenpiteiden yhteydessä ja paremman oikeusvarmuuden velvoitteiden noudattamisen osoittamisessa koko EU-alueella.

Käytännesääntöihin sitoutumattomat toimijat voivat osoittaa läpinäkyvyysvelvoitteiden noudattamisen muilla riittävillä tavoilla. Tällöin toimijoiden on kuitenkin varauduttava osoittamaan, että sen noudattamat vaihtoehtoiset menettelyt täyttävät artiklan vaatimukset ja ovat vähintään yhtä tehokkaita kuin käytännesääntöjen mukaiset. EU:n komission mukaan tämä voi tarkoittaa puuteanalyyseja (gap-analyyseja) suhteessa säännöstön määräyksiin ja lisää viranomaisten tietopyyntöjä.

Komissio on käytännesäännöissä luonut kolme erilaista kuvaketta syväväärennösten ja yleistä etua koskevien tekstien yhdenmukaista merkitsemistä varten. Kuvakkeet ovat näkyvillä EU:n komission verkkosivuilla: https://digital-strategy.ec.europa.eu/fi/policies/eu-icons-labelling-ai-generated-content. Kuvakkeet ovat vapaasti myös käytännesääntöihin sitoutumattomien käyttöönottajien käytettävissä. Käytännesäännöissä on myös tarkempia ohjeita sisältöjen merkitsemisen tavoista, sijoittelusta ja kestosta sisältötyypistä (kuva, ääni, video tai teksti) riippuen.

Mitä seuraamuksia velvoitteiden rikkomisesta voidaan määrätä?

Vaikka EU:n antamat ohjeistukset ovat ei-sitovia, itse tekoälyasetuksen 50 artiklan läpinäkyvyysvelvoitteet ovat oikeudellisesti suoraan sitovia koko EU:n alueella. Artiklan velvoitteiden rikkomisesta voidaan määrätä sakko, joka on enintään 15 miljoonaa euroa tai 3 prosenttia yrityksen edeltävän tilikauden maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta sen mukaan, kumpi näistä on suurempi. PK-yritysten osalta sovelletaan sitä, kumpi näistä on pienempi.

Suomessa asetuksen valvontaa koordinoi Liikenne- ja viestintävirasto Traficom. Valvonta on hajautettu viidentoista viranomaisen kesken siten, että kukin viranomainen vastaa omaa toimialaansa koskevan tekoälyn käytön valvonnasta. EU:n komissiolla ja kansallisilla valvovilla viranomaisilla on 2.8.2026 lähtien täydet toimivaltuudet valvoa ja määrätä seuraamuksia 50 artiklan ja muiden asetuksen jo voimassaolevien velvoitteiden rikkomuksista.

Mitä käyttöönottajia koskevia velvoitteita artikla tarkalleen ottaen sisältää?

Tunteiden tunnistus ja biometrinen luokittelu (Artikla 50(3))

Artiklan 3 kohta velvoittaa ihmisten tunteiden tunnistamiseen tai heidän biometriseen luokitteluunsa erikoistuneiden tekoälyjärjestelmien käyttöönottajia ilmoittamaan selkeästi ja erottuvalla tavalla tällaisen järjestelmän käyttämisestä niille altistuville henkilöille sekä noudattamaan käytössä soveltuvaa tietosuojalainsäädäntöä, erityisesti yleistä tietosuoja-asetusta (2016/679).

Tämän velvoitteen osalta tulee huomioida, että se on erillinen 5 artiklan tekoälypohjaisten tunteidentunnistusjärjestelmien käyttökiellosta työpaikoilla ja oppilaitoksissa. 5 artiklassa mainittujen käyttötilanteiden ulkopuolella tunteidentunnistusjärjestelmien käyttö on yleisesti sallittua, mutta siihen sovelletaan 50 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusvelvollisuutta sekä muita korkean riskin tekoälyjärjestelmiin sovellettavia suojatoimenpiteitä ja vaatimuksia.

Deep fake -sisältöjä ja tekoälytekstejä koskevat merkitsemisvelvoitteet (Artikla 50(4))

Artiklan 4 kohta edellyttää ensinnäkin selkeää ja erottuvaa ilmoittamista tekoälyjärjestelmän avulla luoduista ja yleisön saataville asetetuista syväväärennöksistä eli deep fakeista.

Syväväärennökset

Syväväärennöksellä tarkoitetaan tekoälyllä tuotettua tai muokattua kuva-, ääni- tai videosisältöä, joka selvästi muistuttaa olemassa olevia henkilöitä, esineitä, paikkoja, yhteisöjä tai tapahtumia ja joka voi vaikuttaa virheellisesti aidolta tai totuudenmukaiselta.

Suuntaviivojen mukaan riittää, että tuotoksessa kuvattu kohde voi olla tai olisi voinut olla todellisuudessa olemassa. Näin fiktiivisetkin mutta sinänsä realistiset tuotokset voivat täyttää syväväärennöksen määritelmän. Epärealistiset luonnon- tai fysiikan lakien vastaiset tai biologisesti mahdottomat tekoälyn tuotokset, kuten ilman apuvälineitä lentävät ihmiset, lohikäärmeet tai autoa ajavat norsut, eivät kuitenkaan täytä syväväärennöksen määritelmää, eikä ilmoitusvelvollisuus koske tällaisia tuotoksia.

Vaikka tuotoksen fotorealistisuus on vahva syväväärennöksen määrittävä tekijä, se ei yksinään ratkaise tuotoksen luonnetta syväväärennöksenä, vaan arvio perustuu objektiiviseen kokonaisarvioon, jossa otetaan lisäksi huomioon mm. tuotoksen asiasisältö, esitysympäristö, tarkoitettu käyttöyhteys sekä kohdeyleisön koostumus ja odotukset. Käyttöönottajan tarkoituksella erehdyttää tai harhaanjohtaa yleisöä syväväärennöksellä, ei ole merkitystä arvioitaessa sen luonnetta syväväärennöksenä.

Tilanteet, joissa kohdeyleisö ei odota sisällön olevan aitoa tai todenmukaista, otetaan huomioon, eikä yleisö tällöin lähtökohtaisesti voi erehtyä tuotoksen aitoudesta syväväärennöstä muodostavalla tavalla. Esimerkiksi tekoälyllä tehdyt tekniset editoinnit, käsittelyt ja erikoistehosteiden luominen osana elokuvatuotantoprosesseja ei lähtökohtaisesi tee sisällöstä syväväärennöstä. Sitä vastoin olennaiset elementit, kuten tekoälyllä luodut näyttelijät, roolisuoritukset tai digitaalinen nuorentaminen elokuvissa johtavat todennäköisesti tähän.

Mainossisältöjen vähäiset sisällölliset tai tekniset valaistuksen, värien tai äänen hienosäädöt tai muut kosmeettiset muokkaukset ja parannukset eivät myöskään lähtökohtaisesti muodosta syväväärennöstä. Esimerkiksi tuotemainoksen taustan esteettinen muokkaaminen tai todellisen tuotteen esittäminen tekoälyllä luodussa ympäristössä ei lähtökohtaisesti muodosta syväväärennöstä, jos esitys ei ole omiaan johtamaan yleisöä harhaan tuotteen ulkonäöstä, ominaisuuksista tai käyttötavasta. Arvio on aina tapauskohtaista, ja esimerkiksi tekoälyavusteiset muokkaukset journalistiseen kuvaan voivat olla helpommin harhaanjohtavia kuin mainoskuvan muokkaukset.

Jos syväväärennös on osa selvästi taiteellista, luovaa, satiirista, fiktiivistä tai vastaavaa teosta tai ohjelmaa, merkintävelvollisuuteen sisältyy lievennys ja merkintä voidaan toteuttaa tavalla, joka ei haittaa teoksen esittämistä tai siitä nauttimista. Merkintä voidaan tehdä esimerkiksi teoksen yhteydessä olevassa kuvauksessa tai lopputeksteissä.

Tekoälyn avulla luodut yleistä etua koskevaa asiaa käsittelevät tekstit

Merkitsemisvelvollisuus koskee syväväärennösten lisäksi sellaisia tekoälyllä tuotettuja tai muokattuja tekstejä:

• jotka julkaistaan yleisölle tarkoituksena tiedottaa yleistä etua koskevista asioista;
• jotka eivät ole käyneet läpi ihmisen suorittamaa tarkastusta tai ole toimituksellisen valvonnan kohteena; ja
• joista luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö kantaa toimituksellisen vastuun.

Suuntaviivojen mukaan tällä tarkoitetaan tekstejä, jotka käsittelevät jotakin yhteiskunnallisesti relevanttia aihetta kuten politiikkaa ja demokratiaa, julkishallintoa tai yleistä turvallisuutta tai muuta julkisen keskustelun kohteeksi soveltuvaa aihetta. Tekstin tulee olla julkaistu ja ennalta rajaamattoman ja verrattain suuren henkilöjoukon saatavilla. Organisaation sisäinen tai suljetulle ryhmälle suunnattu viestintä ei lähtökohtaisesti ole tällaista julkaisemista.

Pelkästään pintapuoliset ja muut kuin asiasisältöä koskevat tarkastukset (esim. oikoluku tai kieliopilliset korjaukset) tai toimituksellisten linjausten pelkkä olemassaolo eivät riitä poikkeuksen soveltamiseksi.

Toimituksellisen vastuun kantava oikeus- tai luonnollinen henkilö yhteystietoineen olisi myös yksilöitävä ja asetettava julkisesti saataville helposti löydettävissä olevaan paikkaan esim. verkkosivuston käyttöehtoihin, jos tieto ei ole muutoin saatavilla.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa organisaatioille?

Tekoälyjärjestelmiä liiketoiminnassaan hyödyntävien käyttöönottajien on 2.8.2026 lähtien noudatettava 50 artiklan mukaisia läpinäkyvyysvelvoitteita ja varauduttava osoittamaan myös viranomaisille, että noudatetut käytännöt täyttävät artiklan vaatimukset. Komission ohjeistukset antavat organisaatioille tähän hyödylliset työkalut, ja ne toimivat ensisijaisena referenssipisteenä myös viranomaisten vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa. Komission suuntaviivat eivät kuitenkaan muodosta vielä viimeistä sanaa artiklan sisällön tulkinnasta, sillä on oletettavaa, että velvoitteiden sisältö vielä täsmentyy Euroopan Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.

Artiklan velvoitteiden noudattamiseksi voidaan käyttöönottajille suositella ainakin seuraavia toimenpiteitä:

• Tunnista toimijaroolisi: Pysy selvillä tekoälyjärjestelmien hyödyntämistavoista organisaatiossasi. Tunnista, toimitko itse käyttöönottajana vai kuuluuko rooli mahdollisesti ulkopuoliselle toimeksisaajalle. Huomioi, että organisaatiollasi voi tietyissä tilanteissa olla myös samanaikainen tekoälyjärjestelmän tarjoajan rooli.
• Huomioi sopimukset: Varmista mm. sisällöntuotantoa koskevissa sopimuksissa, että osapuolten tekoälyasetuksen mukaiset toimijaroolit sekä niihin sisältyvät vastuut ja velvoitteet ovat selvät.
• Kartoita ja seuraa: Kartoita läpinäkyvyysvelvoitteiden piiriin kuuluvat sisällöt ja luo käytännöt sisältöjen tunnistamiseksi ja merkitsemiseksi ennen niiden julkaisua. Koska erityisesti syväväärennöksen määrittely voi joissain tilanteissa vaatia tapauskohtaista harkintaa, käänny tarvittaessa asiantuntijan puoleen.
• Merkitse asianmukaisesti: Merkitse syväväärennökset ja ilman ihmisvalvontaa julkaistavat yleistä etua koskevaa asiaa käsittelevät tekstit EU:n virallisilla kuvakkeilla tai muulla yhtä tehokkaalla tavalla. Tunnista syväväärennökset, joihin voit soveltaa merkitsemisvelvollisuutta lieventävää ”taiteellista poikkeusta”, ja tekstit, jotka voit jättää merkitsemättä ihmisvalvontaa koskevan poikkeuksen perusteella.
• Dokumentoi käytännöt: Kirjaa sisäiset menettelytavat dokumentaatioksi. Varaudu osoittamaan tarvittaessa viranomaisille, että noudatetut menettelyt velvoitteista suoriutumiseksi ovat ainakin yhtä tehokkaita kuin käytännesääntöjen allekirjoittajilta vaaditut menettelyt.
• Arvioi käytännesääntöihin sitoutuminen: Tee sisäinen arvio julkisesta sitoutumisesta EU:n komission käytännesääntöihin. Etenkin useassa EU-maassa toimivat ja tekoälysisältöjä julkaisevat organisaatiot voivat hyötyä niiden tuomasta ennustettavasta ja yhdenmukaisesta tavasta osoittaa artiklan velvoitteiden noudattaminen viranomaisille koko EU-alueella.
• Tunteiden tunnistus ja biometrinen luokittelu: Mikäli toiminnassa käytetään tunteiden tunnistamiseen tai biometriseen luokitteluun erikoistuneita tekoälyjärjestelmiä, arvioi, kuuluuko käyttötapa tekoälyasetuksen 5 artiklan kiellettyjen menetelmien piiriin vai onko se sallittu ja 50 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoitettava tekoälyjärjestelmä. Varmista, että käyttö noudattaa yleistä tietosuoja-asetusta (2016/679) ja muuta soveltuvaa tietosuojalainsäädäntöä.
• Tue henkilöstön tekoälyosaamista: Henkilöstön tekoälyosaamisen tukeminen on olennaisessa roolissa myös läpinäkyvyysvelvoitteista suoriutumisessa. Organisaatioiden on syytä varmistua, että jo voimassa olevia asetuksen 4 artiklan vaatimia toimenpiteitä tekoälytyökaluja käyttävän henkilöstön tekoälylukutaidon tukemiseksi toteutetaan.

HH Partnersin asiantuntijat auttavat mielellään tekoälysäädökseen ja muuhun digitaalisen liiketoiminnan sääntelyyn liittyvissä kysymyksissä.

Kirjoittaja:

Ilari Talman työskentelee HH Partnersin IPR-tiimissä asianajajana painopistealueinaan tekijänoikeudet sekä immateriaalioikeudelliset sopimus-, riita- ja rikosasiat.  Lisäksi Ilari neuvoo asiakkaitamme muissa sopimus-, riita- ja rikosasioissa, yritysjärjestelyissä ja yleisessä liikejuridiikassa. Ennen liittymistään tiimiimme Ilari on toiminut Suomen suurimman kirjailijajärjestön, Suomen tietokirjailijat ry:n, juristina ja Taidemaalariliiton juristina.