Kuva: Fabian Centeno / Unsplash
Tekijänoikeusartikkelisarjamme ensimmäisessä osassa keskitytään tekijänoikeuksista sopimiseen ja oikeuksien edelleen luovuttamiseen. Suomessa puhtaasti rekisteröimättömänä immateriaalioikeutena ja luomisen perusteella syntyvänä oikeutena huolellisella tekijänoikeuksista sopimisella on keskeinen merkitys sen tahon näkökulmasta, joka haluaa oikeuteen vedota.
Oikeuksien syntyminen ja sopimusvapaus
Tekijänoikeus, siinä missä mikä tahansa muu varallisuusoikeus, on lähtökohtaisesti vapaasti luovutettavissa. Alkuperäinen tekijä voi luovuttaa taloudelliset oikeutensa esimerkiksi omistamalleen yhtiölle, työnantajalleen, muulle yhteisölle tai luonnolliselle henkilölle. Tekijän vapautta valita luovutuksen saaja, oikeuksien siirtämisen tapa tai sopimuksen muoto ei ole laissa rajoitettu: lähtökohtana on sopimusvapaus. Sopimusvapautta rajoittaa lähinnä se, että lain 3 §:n mukaista moraalista oikeutta ei voida rajoittamattomasti luovuttaa sopimuksin, tietyt EU:n kilpailuoikeudessa kielletyt yksinoikeusjärjestelyt ja yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet.
Tekijänoikeuksien luovutuksia voidaan tehdä hyvinkin monenlaisten sopimusten kuten esim. työsopimusten, työehtosopimusten, tutkimus- ja kehityssopimusten, jakelusopimusten ja teknologian siirtoon liittyvien sopimusten alla. Luovutustyyppeinä kyseeseen voi tulla tekijänoikeuden kokonais- tai osittaisluovutus tai rajoitettujen käyttöoikeuksien luovutus eli lisensiointi, joissa lisenssinantaja voi määrittää lisenssinsaajan käyttöoikeuden rajat ja rajoittaa oikeutta ajallisesti, alueellisesti ja asiallisesti. Myös tekijänoikeuslain 5 luvun mukaiset lähioikeudet kuten esittävän taiteilijan oikeudet, äänite- ja elokuvatuottajan oikeudet tai luettelon ja tietokannan valmistajan oikeudet, voivat olla lisenssien kohteita. Lähioikeudet suojaavat luovan työn sijasta korostuneemmin erilaisia työsuorituksia ja taloudellisia investointeja ja niiden osalta suoja on tietyiltä osin rajoitetumpaa verrattuna tekijänoikeuteen.
Ennen kuin tekijänoikeuden luovuttamisesta voidaan pätevästi sopia, täytyy tekijänoikeussuojaa saava teos olla identifioitavissa, esimerkiksi kirjailijan kirjoittama kirja tai taidemaalarin maalaama maalaus. Tekijänoikeus syntyy teoksen luomisen hetkellä ja suojaa saa myös vielä julkaisematon tai julkistamaton ns. pöytälaatikossa oleva teos. Euroopan Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössään harmonisoiman ns. teoskynnyksen mukaan, ainoana edellytyksenä teossuojan saamiselle on, että teosta voidaan pitää omaperäisenä eli tekijänsä henkisen luomistyön tuloksena. Kyse voi olla myös teoksesta, johon useat tekijät tuovat oman itsenäisen, kokonaisuudesta irrotettavan tai irrottamattoman, luovan panoksensa. Näin tapahtuu tekijänoikeuslain 5 §:ssä tarkoitettujen kokoomateosten ja 6 §:n yhteisteosten kohdalla.
Varsinaista luovaa työtä suojaavat tekijänoikeuslain 1 luvun tekijänoikeudet syntyvät aina luonnolliselle henkilölle eli ihmiselle. Suomessa tämä pätee myös luotaessa teoksia työsuhteissa. Oikeudet kuitenkin käytännössä siirretään työnantajalle sopimuksin ja joissakin tilanteissa ilman siirtosopimustakin voidaan katsoa, että työnantaja saa käyttöoikeuden ns. normaalikäyttösäännön perusteella toimialansa osoittamassa laajuudessa. Normaalikäyttösäännön soveltuminen kaikkiin työsuhteisiin ei kuitenkaan ole ongelmatonta ja tekijänoikeuksista on aina syytä sopia työntekijän kanssa kirjallisesti. Työsuhteessa luotu tietokoneohjelma ja siihen liittyvä teos siirtyy lain 40 b §:n mukaisesti suoraan työnantajalle. Samoin 49 §:n mukainen tietokantaoikeus kuuluu lähtökohtaisesti työnantajayritykselle. Monet lähioikeudet kuten esittävän taiteilijan oikeudet siirretään usein sopimuksin työnantajalle, kuten radio- ja televisioyhtiölle.
Luovutussopimuksen huolellisen laatimisen merkitys
Työnantajan, toimeksiantajan tai muun siirron saajana toimivan tekijänoikeuksia omistavan tai hallinnoivan yhteisön on voitava johtaa sille kuuluvat tekijänoikeudet luonnollisilta henkilöiltä eli alkuperäisiltä tekijöiltä. Tekijänoikeudellisten aineistojen hyödyntämiseen saattaa liittyä usein pitkiäkin sopimusketjuja, joiden tulee olla aukottomia, jotta ketjun päässä oleva käyttö olisi tekijänoikeudellisesti asianmukaista ja luvallista. Alkuperäisen tekijän ja ensimmäisen siirron saajan välinen ns. tekijänoikeuden ensimmäistä luovutusta koskeva sopimus (esimerkiksi kustannussopimus, freelance-sopimus tai työsopimus) on tässä suhteessa erityisen merkittävä, sillä sen sopimusehdot määrittävät ne raamit, joissa sopimusketjun tai väitetyn sopimusketjun loppupäässä oleva taho voi hyödyntää alkuperäisen tekijän alun perin luomaa teosta. Oikeuksien siirtoketjujen eheydellä voi olla myös ratkaiseva merkitys yrityskauppa- ja yritysjärjestelytilanteissa erityisesti aloilla, joilla tekijänoikeuden merkitys korostuu, kuten tietotekniikan tai muotoilun ja muodin aloilla. Näillä aloilla liiketoiminnan arvo koostuu merkittäviltä osin tekijänoikeudella (tai mallioikeuksilla) suojatusta omaisuudesta.
Kuten kodin seinien maalaamisessa ja sitä edeltävässä seinien suojausvaiheessa teipein, myös tekijänoikeuksista sovittaessa on mahdollista tehdä virheitä varhaisessa vaiheessa tavalla, mikä voi tulla myöhemmin kalliiksi tai ainakin aiheuttaa tummia pilviä yhteistyön ylle. Suuri osa tekijänoikeuksia koskevista riidoista ovat sopimusoikeudellisia ja liittyvät tavalla tai toisella tekijänoikeuslain 3 luvussa oleviin tekijänoikeuden siirtymistä koskeviin pykäliin, erityisesti 27 §:ään (yleiset määräykset oikeuden luovutuksesta) ja 28 §:ään (teoksen muuttamiskielto ja oikeuden edelleenluovutuskielto). Tyypilliset epäselvästä sopimisesta tai sopimatta jättämisestä johtuvat riidat koskevat kysymystä siitä, missä laajuudessa siirronsaaja on ollut oikeutettu käyttämään teosta tai muuttamaan tai muuntelemaan teosta tai onko siirronsaaja ollut oikeutettu luovuttamaan edelleen teokseen liittyviä oikeuksia kolmannelle. Lain 28 §:n tahdonvaltaisen olettamasäännöksen lähtökohta on tekijän puolella: ellei toisin ole sovittu, ei se, jolle tekijänoikeus on luovutettu, saa muuttaa teosta eikä luovuttaa oikeutta toiselle.
Myös se palautuvatko oikeudet alkuperäiselle tekijälle sopimuksen päättymisen jälkeen, voi olla kiistan aihe. Lain 29 §:n tekijänoikeuden luovutussopimuksen sovittelu kohtuuttomuuden perusteella on saattanut tulla myös arvioitavaksi tilanteessa, jossa alkuperäinen tekijä on ollut riippuvaisessa tai alisteisessa asemassa suhteessa oikeuksien siirronsaajaan. Riitoja syntyy myös siitä, mitä tapahtuu alkuperäisen tekijän luovutuksensaajalle luovuttamalle tekijänoikeudelle luovutuksensaajan konkurssissa.
Useat tekijänoikeuden siirtymiseen liittyvät riidat olisivat vältettävissä tekemällä tekijänoikeuksien hallinnointia ja hyödyntämistä koskeva strategia, huolehtimalla riittävän tarkasta oikeuksista sopimisesta ja selvittämällä lain sisältöä tarvittaessa asiantuntijan kanssa.
Tekijänoikeuslaki on lähtökohtaisesti nimensä mukainen – ainakin luovutussopimuksissa
Lain lähtökohtaisen sopimusvapauden vastapainoksi tekijänoikeuslain tulkintaperiaatteiksi on vakiintunut tiettyjä alkuperäistä tekijää suojaavia olettamia. Esimerkiksi silloin kuin luovutuksesta on suullisen tai kirjallisen sopimuksen perusteella epäselvyyttä, näyttötaakan jako on alkuperäiselle tekijälle suotuisa: sen, joka vetoaa sopimuksen perusteella saamaansa oikeuteen, on tarvittaessa voitava näyttää toteen sopimuksen olemassaolo. Myös lain esitöiden ja oikeuskäytännön pohjalta kehittynyt ns. suppean tulkinnan periaate tulee sovellettavaksi ainakin tilanteissa, joissa alkuperäistä tekijää voidaan pitää sopimussuhteen heikompana osapuolena. Suppean tulkinnan periaatteen mukaisesti tekijänoikeuden luovutussopimusta olisi tulkittava ahtaasti eikä sopimuksen olisi katsottava sisältävän muuta kuin mitä siitä selvästi käy ilmi. On syytä huomioida, että jos luovutussopimuksen osapuolina on kaksi oikeushenkilöä ei suppeaa tulkintaa voida aina sellaisenaan ottaa lähtökohdaksi. Suppean tulkinnan periaate on ensisijaisesti alkuperäisen tekijän suojaksi tarkoitettu tulkintasääntö. Periaate soveltuu laajemminkin erilaisiin tekijänoikeudellisia aineistoja koskeviin sopimussuhteisiin eikä koske vain lain 3 luvussa mainittuja erityisiä sopimustyyppejä kuten kustannussopimusta.
Vuoden 2023 tekijänoikeuslain osittaisuudistuksessa sopimusvapautta kavennettiin alkuperäisen tekijän suojaksi sellaisissa tekijänoikeudellisissa hyödyntämissopimuksissa, joilla tekijä luovuttaa oikeuksia ensi kertaa kaupalliselle taholle (esim. kustannussopimus). Tekijän suojaksi säädettiin kolme pykälää, joista kaksi ovat pakottavia, eli sellaisia, joista ei sopimuksin voida poiketa: Pakottavat säännökset 28 a § (oikeus asianmukaiseen ja oikeasuhtaiseen korvaukseen) ja 30 a § (selvitys teoksen hyödyntämisestä) sekä 30 b § (oikeudenluovutuksen peruuttaminen), josta voidaan poiketa ainoastaan kollektiivisella sopimuksella.
Tekijänoikeuksista sovittaessa ja sopimuksia tulkitessa on syytä vielä ottaa huomioon kunkin alan erityispiirteet ja sopimuskäytäntö. Alan tekijänoikeuskäytäntöjä määrittelevät eri ammattikuntien, kuten kirjailijoiden, taiteilijoiden, muotoilijoiden, arkkitehtien, opettajien ja musiikin ja elokuvien tekijöiden edunvalvontajärjestöt omissa mallisopimuksissaan ja suosituksissaan. Epäselvässä tulkintatilanteessa sopimuskäytännöllä voi olla suurikin merkitys. Sopimuksen tekovaiheessa sopimuskäytäntö voi antaa lähtökohdan sen arvioimiseksi, mistä yleensä sovitaan ja mitä on realistista odottaa sopimukselta.
Tekijänoikeuden siirtymistä koskevan tekijänoikeuslain 3 luvun pykälien soveltamisen tueksi on olemassa laajaa kotimaista oikeuskäytäntöä sekä tekijänoikeusneuvoston ratkaisuja. Vaihtelun ja vertailun vuoksi tarkan oikeuksista sopimisen merkitystä voidaan havainnollistaa tuoreella tekijänoikeuden luovutussopimuksen tulkintaa koskevalla tapauksella Ranskasta.
Lyonilaisen tuomioistuimen (Tribunal judiciaire of Lyon) 30.4.2024 ratkaisemassa tapauksessa oli kyse elokuva- ja audiovisuaalisen alan koulutusta tarjoavan Lyonilaisen oppilaitoksen (ECAR CAMPUS) oikeudesta käyttää oppilaan ohjaamasta ja editoimasta lyhytelokuvasta nimeltä ”Rêve d’enfants” otettua still-kuvaa (kuvankaappausta) omassa markkinoinnissaan koulun opinto-oppaassa olevan käyttöoikeuden luovutusta koskevan ehdon nojalla. Opinto-oppaassa oleva ehtokohta kuului: “students grant their school permission to use their work exclusively for educational and non-commercial purposes, to promote the school to the general public”. Tuomioistuin tulkitsi ehtokohtaa ranskalaisen tekijänoikeuslain (Code de la propriété intellectuelle) tekijänoikeuden siirtymistä koskevien artiklojen valossa ja totesi, että käyttöoikeuden luovutusta koskevan ehdon tulee olla sanamuodoltaan tarkka ja sitä on tulkittava ahtaasti. Kyseisen lain mukaan jokainen siirretty oikeus tulee olla mainittuna erikseen tekijänoikeuden siirtoasiakirjassa ja että siirrettyjen oikeuksien käyttöala on rajattu laajuuden, tarkoituksen, paikan ja keston osalta (artikla L131-3). Opinto-oppaassa oleva käyttöoikeuden luovutusta koskeva ehto ei täyttänyt näitä kriteereitä, vaan oli muotoilultaan laaja, epäselvä ja ristiriitainen. Kun oppilaitos ei myöskään onnistunut näyttämään, että still-kuva olisi otettu ja sitä olisi käytetty lisenssissä mainitussa opetustarkoituksessa, tuomioistuimen mukaan kuvan käyttö oppilaitoksen markkinoinnissa loukkasi oppilaan elokuvaan liittyviä taloudellisia oikeuksia. Tuomioistuin katsoi myös, että oppilaitoksen still-kuvaan tekemät laajat muokkaukset ja oppilaan nimen mainitsematta jättäminen loukkasivat oppilaan moraalisia oikeuksia. (ks. https://ipkitten.blogspot.com/2024/05/unclear-student-guide-not-enough-to.html)
Vaikka vastaavia lakiin kirjattuja edellytyksiä tekijänoikeuden siirtosopimuksen sisällöstä ei kotimaisesta tekijänoikeuslaista löydy, voisi suppean tulkinnan periaate antaa lähtökohdan siirron laajuuden selvittämiseksi, jos vastaava tapaus olisi Suomessa ratkaistavana. Koska oppilaan myöntämän käyttöoikeuden ulottuminen myös teoksen markkinointikäyttöön ei käy selvästi ilmi ehdosta, tekijänoikeuden luovutussopimusta tulisi tulkita ahtaasti, alkuperäisen tekijän hyväksi.
Mistä kannattaa sopia?
Olipa kyseessä alkuperäinen tekijä tai oikeuksia kaupallisesti hyödyntävä toimija, tekijänoikeudellisen luovutussopimuksen tulisi aina sisältää vähintään seuraavanlaisia keskeisiä ehtoja:
- osapuolten määrittely (esim. saako oikeutta käyttää vain osapuolena mainitussa yhtiössä vai sen koko konsernissa)
- luovutuksen kohteen määrittely (ja se, koskeeko luovutus mahdollisesti myöhemmin syntyviä teoksia tai uusia versioita)
- oikeuksien määrittely oikeuskohtaisesti (mitä oikeuksia luovutuksensaajalle siirtyy joko kokonaan tai rajoitetusti)
- hyödyntämistavat (sallitut kanavat oikeuksien käytölle)
- luovutetaanko oikeudet yksinomaisesti/ei-yksinomaisesti
- luovutushinta (kertakorvaus, rojalti tai muu hinnoittelumalli)
- sopimuksen voimassaoloaika
- sopimuksen päättäminen ja oikeuksien palautuminen (onko irtisanominen mahdollinen, erityiset purkamisperusteet, varautuminen konkurssiin/maksukyvyttömyyteen)
- muuntelu- ja edelleenluovutusoikeudesta sopiminen
- sovellettavan lain ja riidanratkaisupaikan valinta
- sisältyykö tekijänoikeuden luovutukseen esim. fyysisen materiaalin luovutusta tai henkilön ääntä (kumpi osapuoli omistaa)
- Silloin kun oikeuksia siirretään oikeuksia kaupallisesti hyödyntävälle taholle, tavanomaista on sopia myös ns. indemnifikaatio-velvoitteesta, jolla luovuttaja sitoutuu hyvitysvastuuseen luovutuksen saajaa kohtaan, mikäli luovuttajan luovutuksensaajalle luovuttamat oikeudet loukkaavat jonkin kolmannen tahon IP-oikeutta, kuten tekijänoikeutta.
Tekijänoikeudellisten luovutussopimuksen laaja kirjo huomioon ottaen tyhjentävää listaa keskeisistä sopimusehdoista ei voida antaa.
Tekijänoikeuksien luovutuksia koskevat sopimukset on syytä laatia huolellisesti, eikä tekijänoikeuksista sopimista kannata jättää lain olettamasääntöjen varaan. Tämä pätee siitä riippumatta, oletko alkuperäinen tekijä vai tekijänoikeuksia kaupallisesti hyödyntävä taho. Huolellisella sopimisella voidaan pienentää erilaisten tekijänoikeusriitojen syntymisen riskiä ja varmistaa, että oikeuksista on sovittu tarkoituksenmukaisella tavalla sopimustyypistä riippumatta. Kun kyse on erilaisista kaupallisista yhteistyösopimuksista tai markkinointisopimuksista, on tekijänoikeuden ohella syytä huolehtia, että myös muista immateriaalioikeuksista, kuten tavaramerkkioikeuksista, sovitaan tarkoituksenmukaisesti. Samalla saattaa olla syytä sopia myös henkilön persoonaan kytkeytyvien asioiden kuten äänen, nimen ja henkilökuvien käytöstä.
Ilari Talman
Artikkeli on osa HH Partnersin tekijänoikeuksia koskevaa artikkelisarjaa.
HH Partners avustaa laaja-alaisesti tekijänoikeuksiin ja lähioikeuksiin liittyvissä asioissa aina oikeuksien hallinnasta ja kaupallistamisesta niiden tehokkaaseen puolustamiseen. Edustamme pääasiassa yrityksiä tai yksittäisiä tekijänoikeudenhaltijoita. Asiantuntijoillamme on pitkä kokemus useilla luovilla aloilla toimivien oikeudenhaltijoiden edustamisesta, esimerkiksi viihde-, peli-, musiikki-, taide-, muoti-, muotoilu-, kirjallisuus-, kustannus-, elokuva-, vähittäis-, verkkokauppa- ja media-aloilta. Lisäksi asiantuntijoillamme on kokemusta tekijänoikeuksien kollektiivihallinnoinnista. Lue lisää täältä.
Kirjoittaja:
Ilari Talman työskentelee HH Partnersin IPR-tiimissä lakimiehenä painopistealueinaan tekijänoikeudet sekä immateriaali- ja markkinointioikeudelliset sopimus-, riita- ja rikosasiat. Lisäksi Ilari neuvoo asiakkaitamme erilaisissa vastuulliseen tekoälyn käyttöön liittyvissä asioissa. Ennen liittymistään tiimiimme Ilari on toiminut Suomen suurimman kirjailijajärjestön, Suomen tietokirjailijat ry:n, juristina ja Taidemaalariliiton juristina.
