Edellisessä artikkelissa käsittelimme DSM-direktiivin täytäntöönpanon edellyttämiä tekijänoikeuslain muutoksia koskien verkkosisällönjakopalveluntarjoajan vastuuta ja uusia tekijänoikeuden rajoituksia. Tässä artikkelissa kerromme, minkälaisia keskeisiä muutoksia DSM-direktiivin ja verkkolähetysdirektiivin täytäntöönpano toi Suomen tekijänoikeuslakiin tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden ja radio- ja tv-ohjelmien edelleen lähettämisen osalta. Lopuksi otetaan katsaus tuleviin lainsäädäntötoimiin.
Tekijän ja esittävän taiteilijan aseman parantaminen sopimussuhteissa
Tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden asemaa sopimussuhteessa vahvistettiin. Uudet säännökset soveltuvat tyypillisimmillään itsenäisen elinkeinonharjoittajan ja teoksia hyödyntävän yrityksen, kuten kustantajan, levy -yhtiön tai elokuvatuottajan välisessä sopimussuhteessa.
Tekijöillä ja esittävillä taiteilijoilla on jatkossa oikeus saada asianmukainen ja oikeasuhtainen korvaus teoksen käyttämisestä sekä selvitys teosten kaupallisesta ja myös ei-kaupallisesta hyödyntämisestä. Jos teosta, johon oikeudet on luovutettu, ei ole hyödynnetty kohtuullisessa ajassa, tekijällä ja esittävällä taiteilijalla on oikeus peruuttaa tekijänoikeuden luovutus.
Säännökset ovat pakottavia eikä niistä voida sopia pätevästi toisin alkuperäisen tekijän vahingoksi. Kyse on siis muutoksesta laissa aiemmin vallinneeseen sopimusvapauteen tekijänoikeudellisissa siirtosopimuksissa.
Säännösten soveltamisalassa ja pakottavuudessa on tiettyjä rajoituksia ja poikkeuksia. Peruutussoikeudesta on mahdollista poiketa alakohtaisesti kollektiivisella sopimuksella, jotta alakohtaiset nykyiset sopimuskäytännöt voidaan huomioida peruutusoikeuden käyttämisessä. Uusia säännöksiä ei sovelleta tietokoneohjelmien tekijöihin, eikä esimerkiksi peruuttamisoikeus sen vuoksi vaikuta ohjelmistoteollisuuteen.
Peruutusoikeuden käyttämiseen sisältyy lisäksi kaksi tärkeää rajoitusta: kun kaksi tai useampi on luonut teoksen yhdessä, heidän on käytettävä peruuttamisoikeutta yhdessä. Toiseksi, peruutusoikeutta ei sovelleta työ- tai virkasuhteissa luotuihin teoksiin.
Esittävien taiteilijoiden, eli näyttelijöiden ja tanssijoiden oikeuksia kuvatallenteelle tallennettuihin esityksiin laajennettiin vastaamaan äänitallenteelle tallennettujen esitysten oikeuksia. Esittävän taiteilijan lähioikeus kattaa jatkossa myös oikeuden määrätä kuvatallenteelle tallennetun esityksensä esittämisestä läsnä olevalle yleisölle tai lähetystoiminnassa. Muutos perustui kansalliseen arvioon ja suoja on nyt saman laajuinen kuin esim. Ruotsissa ja Tanskassa.
Uutena yksinoikeutena lakiin lisättiin lehtikustantajien lähioikeus, joka antaa lehtikustantajalle oikeuden määrätä julkaisun kaupallisesta verkkokäytöstä 2 vuoden ajan sen vuoden päättymisestä jona lehtijulkaisu julkaistiin. Säännöksen tavoitteena on soveltaa suojamuotoa sellaisiin kaupallisiin palveluihin, kuten mediaseuranta- tai uutiskoostepalveluihin, jotka hyödyntävät lehtikustantajien tuottamia sisältöjä siinä laajuudessa, ettei kuluttajilla ole ollut tarvetta lukea alkuperäistä uutista lehtikustantajan sivustolta. Näiden palvelujen olisi hankittava jatkossa lehtikustantajilta lupa julkaisujen välittämiseen. Lehtijulkaisuun sisältyvän teoksen tekijällä on nyt myös oikeus asianmukaiseen osuuteen lehtikustantajan saamista tuloista uuden lähioikeuden käyttämisestä.
Verkkolähetysdirektiivin edellyttämät lakimuutokset
Lainmuutoksilla edistetään myös televisio- ja radio-ohjelmien lähetystoiminnan edellyttämien lupien hankintaa edelleen lähettämistä ja suoran siirron menetelmää varten. Lain aiempi sääntely on sulkenut sopimuslisenssijärjestelmän ulkopuolelle kotimaisten tv-kanavien edelleen lähettämisen eikä tv-ohjelmien tekijöille ole maksettu korvauksia edelleen lähettämisestä. Jatkossa kaapelioperaattorit ovat velvollisia hankkimaan luvat myös Suomesta peräisin olevan alkuperäisen kaapelilähetyksen edelleen lähettämiseen.
Vaikka lain sääntely on jo aiemmin ollut edelleen lähettämisen tavan suhteen teknologianeutraali, edelleen lähettämisen teknologianeutraaliutta on selvennetty entisestään tekemällä teknisluontoisia muutoksia lakiin mm. poistamalla tietyt maininnat ”kaapeleitse” tapahtuvasta edelleen lähettämisestä.
Jatkossa myöskään tavalla, jolla edelleen lähetyksen toteuttava osapuoli eli kaapelioperaattori saa ohjelmasignaalin lähetystoimintaa harjoittavalta organisaatiolta eli tv-yhtiöltä, ei ole merkitystä sen arvioinnissa onko kyse edelleen lähetystoiminnasta. Edelleen lähettämisen käsite on siis jatkossa teknologianeutraali myös sen tavan suhteen, jolla kaapelioperaattori vastaanottaa ohjelmasignaalin edelleen lähettämistä varten.
Liikenne- ja viestintävaliokunta oli eduskuntakäsittelyn aikana edellyttänyt, että lakiin otettaisiin edelleen lähettämistä koskeva yksiselitteinen määritelmä direktiivin voimaansaattamisen yhteydessä. Sivistysvaliokunnan hallituspuolueet katsoivat kuitenkin ehdotuksen direktiivin vastaiseksi. Edelleen lähettämisen määritelmää ei siis ainakaan toistaiseksi löydy laista.
Lisäksi on säädetty radio- ja televisioyritysten oheispalveluiden alkuperämaaperiaatteesta. Näihin kuuluvat tv- ja radiolähetysten rinnakkaislähetykset internetissä (simulcasting), mahdollisuus seurata ohjelmaa alkuperäisen lähetysajankohdan jälkeen (catch up -palvelut) tai muut lähetykseen liittyvät verkossa tarjottavat oheispalvelut. Tällaisen oheispalvelun välittämisen yleisölle katsotaan nyt tapahtuvan yksinomaan siinä Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, johon lähettäjäyritys on pääasiallisesti sijoittautunut. Oheispalveluita välittävän tv- tai radioyhtiön ei tarvitse jatkossa enää selvittää oikeuksia jokaisella kohdealueella, vaan kaikki oikeudet voidaan selvittää maassa, jonne lähettäjä on pääasiallisesti sijoittautunut.
Lainsäädännön seuranta ja tulevat sääntelytarpeet
Eduskunnan hyväksyessä hallituksen esittämät lainmuutokset 27.2.2023 se edellytti hallitukselta lausumissaan, että tekijänoikeuslain muutosten toimivuutta ja vaikutuksia arvioidaan tulevaisuudessa eri tahojen ja toimijoiden näkökulmista muun muassa oikeuskäytäntöä seuraamalla ja että tehdyn arvion perusteella ryhdytään valmistelemaan tarvittavia lainsäädäntömuutoksia. Tämä koskee erityisesti opetus- ja tutkimuskäyttöä sekä radio- ja televisio-ohjelmien edelleen lähetystoimintaa. Lisäksi eduskunta edellytti hallitusta arvioimaan tekijänoikeuslainsäädännön kokonaisuudistuksen tarvetta lain läpinäkyvyyden, selkeyden ja ymmärrettävyyden parantamiseksi ottaen huomioon kansallinen liikkumavara.
Eduskunnan lausumien pohjalta Opetus- ja kulttuuriministeriö on jo ilmoittanut, että se tulee valmistelemaan ns. kakkospakettia, jossa käsitellään muita kuin DMS-direktiivin edellyttämiä lainmuutostarpeita, kuten teosten käyttöä opetus- ja tutkimustoiminnassa ml. rinnakkaistallentaminen ja edelleen lähetystoimintaan liittyvät erityiskysymykset.
Nähtäväksi jää sisältyykö käsiteltäviin erityiskysymyksiin esimerkiksi edelleen lähettämisen määrittely laissa tai tullaanko käsittelemään jo pitkään kirjailijoiden ja kääntäjien piirissä keskustelua herättänyttä kysymystä yleisten kirjastojen lainauskorvauksen ulottamisesta e-kirjoihin. Hovioikeudenneuvos Kristiina Harenko on lokakuussa 2022 OKM:n teettämässä selvityksessään esittänyt, että lainauskorvaus olisi mahdollista ja perusteltua ulottaa yleisten kirjastojen e-kirjojen ja e-äänikirjojen lainaukseen. Korvausoikeus voitaisiin toteuttaa laajentamalla nykyisen lainauskorvausjärjestelmän soveltamisalaa, joko lainsäädännöllisin toimin tai poliittisella päätöksellä.
Ilari Talman
Lue myös Ilarin artikkelisarjan osa 1
Tekijänoikeuslain muutokset tulivat voimaan 3.4.2023 – Mikä muuttui ja mitä seuraavaksi? (Osa 1/2)
