Kuva: Michael / Unsplash
Miten tavaramerkkiriita tyypillisesti alkaa?
Tavaramerkkiriidan syntymistapoja on useita. Tavaramerkkiriita voi lähteä liikkeelle esimerkiksi siitä, että huomaat jonkun kolmannen osapuolen käyttävän luvattomasti tavaramerkkiäsi tai siihen sekoitettavissa olevaa merkkiä kolmannen osapuolen tuotteiden tai palveluiden yhteydessä. Mahdollista myös on, että joku kolmas osapuoli hakee rekisteröintiä tavaramerkkiin, joka muistuttaa hyvin paljon omaa tavaramerkkiäsi ja on siksi sekoitettavissa siihen. Tavaramerkkiriita voi myös syntyä sopimuskumppaneiden välille. Esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa sopimuskumppanin annetaan hyödyntää tavaramerkin haltijan tavaramerkkiä yhteistyön puitteissa tietyin ehdoin, mutta yhteistyökumppani ei noudatakaan sovittuja ehtoja, vaan käyttää tavaramerkkiä tavalla, joka rikkoo sopimuksen ehtoja. Tavaramerkkiriita voi potentiaalisesti lähteä liikkeelle myös yrityskaupan jälkeen, mikäli osa yrityksen liiketoiminnasta myydään, mutta kauppaehdoissa ei ole määritelty selkeällä tavalla, siirtyvätkö myös tavaramerkkioikeudet ostajalle.
Tavaramerkkiriita voi saada alkunsa myös siitä, että olet itse vastaanottanut kolmannelta osapuolelta varoituskirjeen, jossa kolmas osapuoli vaatii sinua luopumaan tavaramerkin käytöstä ja vetoaa hänellä olevaan parempaan oikeuteen.
Mitä tarkoitetaan tavaramerkkiloukkauksella?
Tavaramerkkiloukkaus tarkoittaa tavaramerkin luvatonta käyttämistä, joka rikkoo tavaramerkin haltijan yksinoikeutta tavaramerkkiin. Tavaramerkkirekisteröinti tuottaa haltijalleen yksinoikeuden tavaramerkin käyttöön. Yksinoikeus merkitsee sitä, ettei samaa tavaramerkkiä saa käyttää elinkeinotoiminnassa ilman tavaramerkin haltijan suostumusta samojen tavaroiden ja palveluiden yhteydessä, joille merkki on rekisteröity. Samaa tai samankaltaista merkkiä ei myöskään saa käyttää samojen tai samankaltaisten tavaroiden ja palveluiden yhteydessä, mikäli merkin käyttö aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran.
Mikäli kyseessä on laajalti tunnettu tavaramerkki, ei suoja rajoitu rekisteröinnin kattamiin tavaroihin tai palveluihin, vaan suoja kattaa kaikki tavarat ja palvelut. Laajalti tunnettua tavaramerkkiä ei siis saada lähtökohtaisesti käyttää edes erilaisten tavaroiden ja palveluiden yhteydessä, ellei tavaramerkin haltija ole antanut tähän lupaa.
Tavaramerkkisuojan laajuus on alueellisesti rajattu. Tavaramerkkisuoja kattaa nimittäin ne alueet, joilla tavaramerkkirekisteröinti on voimassa. Mikäli tavaramerkki on rekisteröity vain EU-tavaramerkkinä, ei identtisenkään tavaramerkin käyttäminen Yhdysvalloissa tai Kiinassa lähtökohtaisesti merkitse tavaramerkin loukkausta.
Varoituskirje on usein ensimmäinen keino puuttua tavaramerkin luvattomaan käyttöön
Mikäli havaitset, että kolmas osapuoli loukkaa tavaramerkkioikeuksiasi, kannattaa sinun puuttua tavaramerkkiloukkaukseen riittävän nopeasti. Yksinoikeus tavaramerkkiin voidaan nimittäin menettää passiivisuuden perusteella, mikäli kolmannen osapuolen annetaan jatkaa luvatonta tavaramerkin käyttöä.
Usein ensimmäinen keino puuttua tavaramerkin luvattomaan käyttöön on niin sanotun varoituskirjeen tai kieltokirjeen lähettäminen henkilölle tai yritykselle, joka käyttää tavaramerkkiä luvattomasti. Varoituskirjeessä tyypillisesti viitataan havaittuun tavaramerkkiloukkaukseen ja vaaditaan, että kolmas osapuoli lopettaa tavaramerkin käytön. Varoituskirjeen laatimisessa on kuitenkin syytä olla hyvin huolellinen. Riskinä nimittäin on, että varoituskirjeen lähettäjä voi joutua vahingonkorvausvastuuseen, mikäli tuomioistuin myöhemmin katsoo, ettei tavaramerkkiloukkausta ollut tapahtunut. Varoituskirjeen laatiminen kannattaakin siksi jättää ammattilaisen tehtäväksi.
Sovinnon mahdollisuus kannattaa selvittää
Tavaramerkkiriidan ratkaiseminen ei aina edellytä oikeudenkäyntiä, vaan usein sovinto voi olla mahdollista saavuttaa neuvotteluteitse. Sovinnon mahdollisuus kannattaakin aina selvittää. Onnistuessaan sovintoratkaisulla voidaan saavuttaa huomattavia kustannussäästöjä oikeudenkäyntiin verrattuna, minkä lisäksi osapuolten välisillä neuvotteluilla ratkaisu asiaan saatetaan löytää huomattavasti nopeammin oikeudenkäyntiin verrattuna.
Mahdollista esimerkiksi voi olla, että vastapuolen kanssa tehdään niin sanottu rinnakkaiselosopimus (coexistence agreement). Tällöin kummatkin osapuolet saavat käyttää tavaramerkkiä, mutta rinnakkaiselosopimuksessa määritellään tarkemmin, minkä toimialojen taikka tavaroiden ja palveluiden yhteydessä osapuolilla on oikeus käyttää merkkiä. Tietyissä tilanteissa voi myös olla mahdollista, että vastapuoli luopuu kokonaan tavaramerkin käytöstä saatuaan tietää, että jollakin toisella on aikaisempi oikeus merkkiin.
Nopea puuttuminen tavaramerkkiloukkaukseen edistää usein sovinnon mahdollisuuksia. Nopealla reagoinnilla voidaan nimittäin usein minimoida niitä taloudellisia menetyksiä, joita vastapuolelle syntyy tavaramerkin muuttamisesta. Mikäli vastapuoli on jo ehtinyt koostaa markkinointimateriaalit ja painattaa tavaramerkin tuotteisiinsa, riskinä on, ettei vastapuoli olekaan enää valmis luopumaan tavaramerkin käytöstä vapaaehtoisesti.
Tavaramerkkiriidan käsittely tuomioistuimessa tai välimiesmenettelyssä
Mikäli tavaramerkkiriitaa ei saada sovinnollisesti ratkaistua, on mahdollista saattaa riita tuomioistuimen ratkaistavaksi. Suomessa tavaramerkkeihin liittyvät riita-asiat käsittelee markkinaoikeus. Markkinaoikeuden ratkaisuun on tapauksen mukaan mahdollista hakea muutosta joko korkeimmalta oikeudelta tai korkeimmalta hallinto-oikeudelta.
Ennen riidan viemistä tuomioistuimeen, kannattaa pyytää asiantuntijalta arviota, minkälaiset menestymismahdollisuudet tulisivat olemaan ja minkälaista taloudellista hyötyä oikeudenkäynnillä voidaan saavuttaa sekä toisaalta, minkälaisia riskejä oikeudenkäyntiin liittyy.
Mikäli tavaramerkkiriita saatetaan markkinaoikeuden käsiteltäväksi, kantaja voi ensinnäkin vaatia, että markkinaoikeus vahvistaa, onko oikeus tavaramerkkiin olemassa tai loukkaako tietty menettely yksinoikeutta tavaramerkkiin. Lisäksi kantaja voi vaatia, että markkinaoikeus sakon uhalla kieltää vastaajaa jatkamasta tavaramerkin loukkaavaa käyttöä. Mikäli tavaramerkkiloukkauksen katsotaan tapahtuneen, on loukkaaja velvollinen suorittamaan tavaramerkin haltijalle kohtuullisen hyvityksen tavaramerkin käyttämisestä. Lisäksi mikäli tavaramerkkiloukkaus on ollut tahallinen tai se on johtunut huolimattomuudesta, on loukkaaja velvollinen suorittamaan tavaramerkin haltijalle vahingonkorvausta kaikesta vahingosta, jota loukkaus on aiheuttanut. Vahinko saattaa esimerkiksi ilmetä tavaramerkin maineen heikentymisenä tai menetettyinä myyntituloina. Markkinaoikeus voi lisäksi kantajan vaatimuksesta määrätä, että loukkaava merkki on poistettava merkitystä omaisuudesta tai sitä on muutettava siten, ettei merkkiä enää voida käyttää väärin. Mikäli tämä ei ole mahdollista voidaan omaisuus määrätä hävitettäväksi.
Tavaramerkin haltijalla on mahdollisuus hakea turvaamistoimea ja vaatia, että vastaajaa kielletään käyttämästä tavaramerkkiä niin kauan kuin tavaramerkkiloukkausasian käsittely on kesken markkinaoikeudessa. Turvaamistoimella voi olla tärkeä merkitys, sillä väliaikainen kielto saadaan käynnistettyä nopeasti, kun taas tuomioistuimen ratkaisua varsinaiseen loukkauskysymykseen voidaan joutua odottamaan muutamia vuosia.
Joissakin tilanteissa tavaramerkkiriidat voidaan ratkaista tuomioistuimen sijaan välimiesmenettelyssä. Tämä voi olla hyvä vaihtoehto, mikäli riita-asian käsittely halutaan pitää poissa julkisuudesta. Välimiesmenettelyn ratkaisu saadaan myös usein nopeammin kuin tuomioistuimen ratkaisu.
Väitemenettely tavaramerkkivirastossa
Mikäli tavaramerkkiriita liittyy siihen, että joku on hakenut rekisteröitäväksi merkkiä, johon toisella on aikaisempi oikeus, voidaan riita käsitellä hakemusvaiheessa tavaramerkkiviraston väitemenettelyssä.
Mikäli havaitset, että kolmas osapuoli on hakenut rekisteröintiä tavaramerkille, joka on identtinen tai samankaltainen kuin tavaramerkkisi, voit esittää väitteen tavaramerkkiä vastaan ja vaatia, että virasto hylkää tavaramerkin rekisteröintihakemuksen. Tällöin virasto arvioi, loukkaako rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki aikaisempaa tavaramerkkiäsi. Mikäli virasto päätyy siihen, että tavaramerkki on sekoitettavissa aikaisempaan tavaramerkkiisi, hylkää virasto tavaramerkkihakemuksen. Mikäli taas virasto päätyy siihen, ettei rekisteröitäväksi haettava merkki ole sekoitettavissa aikaisempaan tavaramerkkiisi, virasto hyväksyy uuden merkin rekisteröitäväksi. Mikäli olet viraston päätökseen tyytymätön, on sinulla mahdollisuus hakea päätökseen muutosta valittamalla ja saattaa asia valituslautakunnan ratkaistavaksi.
Autamme kartoittamaan sopivat etenemismahdollisuudet tavaramerkkiriidan ratkaisemiseksi ja saavuttamaan liiketoimintasi kannalta parhaan mahdollisen lopputuloksen. Tuemme myös vahvan tavaramerkkisalkun rakentamisessa, mikä osaltaan vähentää tavaramerkkiloukkausten riskiä.
Pamela Lönnqvist ja Sonja Laamanen
Artikkeli on osa HH Partnersin tavaramerkkejä koskevaa artikkelisarjaa.
HH Partners avustaa erilaisissa tavaramerkkeihin liittyvissä asioissa, olipa kyse tavaramerkin rekisteröimisestä tai rekisteröintiä edeltävästä ennakkotutkimuksesta, brändistrategian luomisesta, tavaramerkkien kaupallisesta hyödyntämisestä, kuten niiden lisensoimisesta, tavaramerkin valvonnasta ja väiteprosesseista, loukkauksiin puuttumisesta tai tavaramerkkiriitojen ratkaisemisesta tuomioistuimessa. Räätälöimme tavaramerkkipalvelumme siten, että ne palvelevat yrityksenne tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla yrityksenne koko, toimiala ja liiketoimintastrategia huomioiden. Meillä on laajaa kokemusta erilaisista tavaramerkkiasioista niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin.
Kirjoittajat:
Pamela Lönnqvist työskentelee HH Partnersin IPR-tiimissä Senior Legal Advisor, Intellectual Property -roolissa painopistealueinaan immateriaali- ja markkinointioikeudelliset sopimus-, riita- ja rikosasiat sekä tavaramerkkiasiamiestehtävät. Pamela toimii Suomen AIPPI ry:n rahastonhoitajana.
Sonja Laamanen työskentelee HH Partnersin IPR-tiimissä lakimiehenä avustaen asiakkaita erilaisissa tavaramerkkiasioissa. Sonja neuvoo asiakkaita myös laajasti muissa immateriaalioikeusasioissa, kuten tekijänoikeus-, patentti- ja mallioikeusasioissa sekä tietosuoja-asioissa.
