Mistä ratkaisussa on kyse?
EUT antoi 5.12.2025 merkittävän ja paljon odotetun ennakkoratkaisun yhdistetyissä asioissa C-580/23 ja C-795/23 (Mio/Konektra), mikä viimeistään ratkaisee pitkään jatkuneen keskustelun tekijänoikeuden soveltumisesta käyttötaiteen ja teollisen muotoilun tuotteiden suojaamiseen sekä tekijänoikeuden suhteesta mallioikeuden tarjoamaan suojaan, tässä kontekstissa. Ennakkoratkaisu täydentää EUT:n aiempia käyttötaiteen tuotteiden tekijänoikeuden ja mallioikeuden rajapintaa koskevia ennakkoratkaisuja asioissa C-683/17 (Cofemel) ja C‑833/18 (Brompton Bicycle), ja sen tärkeimmät lisäannit liittyvät omaperäisyysvaatimuksen sisältöön sekä tekijänoikeuden loukkausarviointiin. Ennakkoratkaisun myötä EU-jäsenmaat, joiden lainsäädäntö sisältää tai joiden tulkintatraditioissa ylläpidetään joitakin muita tekijänoikeussuojan saamisen lisäedellytyksiä kuin omaperäisyysvaatimus, joutuvat tältä osin muuttamaan lainsäädäntöään ja/tai sen tulkintakäytäntöjään viimeistään nyt. Vaikka tekijänoikeussuojan ja käyttötaiteen väliset avoimet oikeudelliset kysymykset tulevat pitkälti ratkaistuiksi EUT:n nyt antamalla tuomiolla, joitakin avoimia kysymyksiä jää edelleen myöhemmissä ennakkoratkaisuissa käsiteltäviksi.
Ennakkoratkaisupyynnön taustalla olleissa kahdessa erillisessä riita-asiassa kantajina olleet ruotsalaiset ja saksalaiset huonekaluvalmistajat (Galleri Mikael & Thomas Asplund ja USM U. Schärer Söhne) väittivät, että vastaajina olleiden huonekaluvalmistajan (Mio) ja huonekalujen verkkokaupan tarjoajan (Konektra) huonekaluratkaisut loukkasivat kantajien alkuperäisiä huonekaluratkaisuja, joita tuli pitää tekijänoikeudella suojattavina käyttötaiteen teoksina. Ennakkoratkaisupyynnön tehneet kansalliset tuomioistuimet esittivät EUT:lle tiivistetysti seuraavat ennakkoratkaisukysymykset: 1) milloin tekijänoikeussuoja syntyy ja miten sen edellytyksenä olevaa omaperäisyysvaatimusta on tulkittava? 2) onko tekijänoikeuden ja mallioikeuden välillä sellainen säännön ja sitä koskevan poikkeuksen välinen suhde, josta johtuu, että käyttötaiteen tuotteiden tekijänoikeudellista omaperäisyyttä on tulkittava tiukemmin kuin muiden teoslajien välillä? ja 3) milloin tekijänoikeutta loukataan ja mikä on loukkausarvioinnissa käytettävä testi?
Omaperäisyysvaatimus ja ainutlaatuisuuden uusi kriteeri
Samoin kuin jo Cofemel-ratkaisussa, EUT vahvisti, että omaperäisyys on teossuojan saamisen ainoa edellytys ja tämä koskee myös käyttötaiteen teoksia, sillä EU:n tekijänoikeuslainsäädännössä ei tehdä eroa teoslajien välillä. Tuomioistuin painotti, ettei käyttötaiteen teoksilta voida edellyttää korkeampaa omaperäisyyttä kuin esimerkiksi kirjallisilta tai kuvataiteellisilta teoksilta, eivätkä sellaiset tekijät kuin tuotteen tunnustaminen taidepiireissä, tekijän erityinen taiteellinen tarkoitus tai teoksen esteettiset ominaisuudet ole tekijänoikeussuojan kannalta tarpeellisia tai ratkaisevia. Tällaisia vaatimuksia on lainsäädännössä esimerkiksi Italiassa. Myös kotimaisen tekijänoikeuslain vanhoissa esitöissä ja tekijänoikeusneuvoston lausuntokäytännössä käyttötaiteen teosten ns. ”teoskynnystä” on pidetty korkeampana verrattuna puhtaan taiteen teoksiin.
Tuomioistuimen mukaan kaikki asiat teoksessa, mitkä ilmentävät tekijän vapaita ja luovia valintoja tekijän yksilöllisyyttä heijastavalla tavalla, ovat huomioonotettavia arvioitaessa teoksen omaperäisyyttä. Arviossa voidaan ottaa huomioon teoksen luomisprosessiin liittyviä seikkoja, kuten tekijän taiteelliset aikomukset, inspiraation lähteet, erilaisten toteutusvaihtoehtojen olemassaolo sekä teoksen luomisen jälkeiset olosuhteet. Näiden painoarvo riippuu kuitenkin tilanteesta, eivätkä ne yksinään tai ratkaisevasti voi osoittaa teoksen omaperäisyyttä. Koska tekijänoikeus ei suojaa teoksen taustalla olevia ideoita, joihin esimerkiksi tekijän aikomukset kuuluvat, näitä tekijöitä voidaan ottaa huomioon vain, mikäli ne ovat havaittavissa teoksesta ja niiden voidaan katsoa ilmentävän tekijänsä yksilöllisyyttä sekä vapaita ja luovia valintoja. Esimerkiksi pelkästään se, että tekijällä on ollut mahdollisuus tehdä vapaita valintoja tai hänellä on ollut jokin tietty taiteellinen määränpää luodessaan teosta ei ole yksinään relevanttia. Tuomioistuin muistuttikin, että tekijänoikeussuojan saamiseksi, tekijän on näytettävä tekemiensä ratkaisujen luovuus ja niiden ilmeneminen teoksessa: ”the creative nature of the choices made by the author of the subject matter cannot be presumed.” (perustelujen kohta 65.) Myöskään se, että kohde antaa esteettisen tai taiteellisen vaikutelman, ei sellaisenaan ole tae omaperäisyydestä ja tekijänoikeussuojan saamisesta (perustelujen kohta 68).
Tuomioistuin on hieman hämmentävällä tavalla asettanut vapaiden ja luovien ratkaisujen määritelmälle uuden vaatimuksen, jonka mukaan ”Vapaita ja luovia eivät ole ratkaisut […], jotka on kyllä tehty vapaasti, mutta joista ei ilmene tekijän yksilöllistä kädenjälkeä, joka tekisi kyseisestä kohteesta ainutlaatuisen. Vaatimusta kohteen ainutlaatuisuudesta voidaan ainakin määritelmällisesti pitää ylimitoitettuna, ainakin siihen lähtökohtaan nähden, että teoksen subjektiivinen uutuus tekijälleen on perinteisesti katsottu riittäväksi tekijänoikeudessa. Tämän uuden ainutlaatuisuus-kriteerin osalta kommentoijat ovat jo ehtineet veikkaamaan, että EUT tulee antamaan tarkentavaa oikeuskäytäntöä.
Suojamuotojen suhde: Tekijänoikeus ja mallioikeus rinnakkain
Tekijänoikeuden ja mallisuojan välisen suhteen osalta tuomioistuin täydensi Cofemel- ja Brompton Bicycle ‑ratkaisuissa annettuja oikeusohjeita painottamalla, että suojamuodot ovat tarkoitukseltaan ja myöntämisedellytyksiltään toisistaan eroavia eikä niiden välillä vallitse mitään sääntö-poikkeushierarkiaa siten, että tekijänoikeussuojaa voitaisiin myöntää käyttötaiteen teoksille tiukemmin edellytyksin tai että mallioikeussuoja olisi suojamuodoista ensisijainen käyttötaiteen tuotteille. Myöntämisedellytysten täyttyessä suojamuodot voivat soveltua samaan kohteeseen myös samanaikaisesti. Suojamuotojen kumuloituminen voi kuitenkin tulla kyseeseen ”vain tietyissä tilanteissa” jo Cofemel-ratkaisussa todetusti ja sillä edellytyksellä, etteivät suojamuotojen tavoitteet ja tehokkuus vaarannu. Vaikka estettä suojamuotojen samanaikaiselle saamiselle samalle kohteelle ei ole, tuomioistuin on lausumiensa perusteella näyttänyt pitävän sitä käytännössä edelleen erityistilanteena, johtuen myöntämisedellytysten samanaikaisen täyttymisen vaatimuksesta ja suojamuotojen erilaisesta tarkoituksesta ja tavoitteesta.
Loukkausarvioinnissa yleisvaikutelmasta kohti tunnistettavuutta
Tekijänoikeuden loukkauksen arviointikriteerien osalta tuomioistuin esitteli aiemmasta oikeuskäytännöstä hieman edelleen muokatun kaksivaiheisen testin. Aiemman Infopaq-ratkaisun (C‑5/08) kanssa yhtenevästi, tekijänoikeuden loukkauksen arviointi edellyttää tuomioistuimelta ensiksikin sen toteamista, onko väitetysti loukkaavassa kohteessa käytetty luvatta sellaisia tekijän suojatun teoksen elementtejä, joita voidaan pitää tekijän luovan henkisen työn tuloksina. Suojatun teoksen suhteellisen vähäisenkin elementin luvaton käyttö voi olla loukkaus, mikäli kyseinen elementti ilmaisee sellaisenaan tekijän luovan henkisen työn tuloksen. Toiseksi on arvioitava, onko kyseiset suojatut elementit jäljennetty tunnistettavissa olevalla tavalla väitetysti loukkaavassa kohteessa. Pelkkä kohteiden tuottaman yleisvaikutelman vertailu ei ole riittävää, sillä se kuuluu ainoastaan mallioikeussuojan loukkausarviointiin. Tämän uuden tunnistettavuus-kriteerin osana loukkausarviointia EUT esitteli ensi kerran äänitallenteen tuottajan lähioikeutta koskeneessa Pelham I-ratkaisussa (C-476/17) ja näyttää nyt omaksuneen sen osaksi tekijänoikeuden loukkauksen arviointia. Tämä on herättänyt kritiikkiä oikeusoppineiden ja lainsoveltajien parissa jo nyt, sillä kuten Pelham I-ratkaisussa tuomioistuin ei ole tässäkään ratkaisussa tarkentanut, kenen tekemä arvio omaperäisten suojattujen elementtien tunnistettavuudesta on ratkaiseva. Arvio voi vaihdella merkittävästi riippuen siitä, perustuuko arvio esimerkiksi arkkitehdin vai maallikon arvioon.
Tunnistettavuus-kriteerin esittely osaksi tekijänoikeuden loukkausarviointia tarkoittaa samalla, ettei korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä (KKO:2018:21) esiintynyt kohteiden tuottaman ”samuuselämyksen” vertailu ole enää soveltuva työkalu loukkausarvioinnin tekemisessä, ainakaan pelkästään käytettynä.
Vaikutukset
Mio/Konektra-ratkaisun myötä on selvää, että viimeistään nyt omaperäisyys on ainoa tekijänoikeussuojan saamisen edellytys ja sitä on tulkittava samalla tavoin riippumatta teoslajista. EU:n jäsenvaltioiden on poistettava lainsäädännöstään ja sen tulkintakäytännöstä kaikki käyttötaiteen tekijänoikeussuojaa koskevat lisäedellytykset koskien esimerkiksi käyttötaiteen teosten esteettisyyttä tai taiteellista arvoa. Ennakkoratkaisulla on tältä osin siis vähintään muodollisia vaikutuksia. Nähtäväksi jää, näkyykö käyttötaiteen asettaminen samalle viivalle puhtaan taiteen teosten kanssa myös tuomioistuinkäytännössä. Ratkaisu kuitenkin parantanee teollisen muotoilun alan yrityksien mahdollisuuksia saada tekijänoikeussuojaa tuotteilleen ja lisätä IP-portfolioitaan. Ratkaisu myös selkeyttää entisestään tekijänoikeuden ja mallioikeuden välistä suhdetta. Tekijänoikeussuojan syntymistä ei kuitenkaan voi ottaa annettuna erityisesti käyttötaiteen ja teollisen muotoilun tuotteille, ja tekijän on pystyttävä tarvittaessa osoittamaan oikeutensa olemassaolo. Tässä korostuu luomisprosessin ja siinä tehtyjen ratkaisujen dokumentointi niiden omaperäisyyden osoittamiseksi, erityisesti loukkaustilanteita silmällä pitäen. Myös muulla kohdetta koskevalla aineistolla voi olla merkitystä arvioitaessa tekijänoikeussuojan syntymistä. Ennakkoratkaisu toimii muistutuksena myös siitä, etteivät pelkät ideat, aikomukset, trendit tai tyylit voi saada tekijänoikeussuojaa, elleivät ne ilmene teoksesta tekijänsä omaperäisinä henkisen luomistyön tuloksina. Tekijänoikeuden loukkausarvioinnin osalta ratkaisu torjuu ajatuksen loukkausarvion suorittamisesta kohteiden tuottaman yleisvaikutelman vertailun perusteella ja siirtää huomion alkuperäisen teoksen omaperäisten elementtien tunnistamiseen sekä sen arviointiin, onko ne jäljennetty tunnistettavasti väitetysti loukkaavassa tuotteessa.
Ilari Talman
Artikkeli on viides osa HH Partnersin tekijänoikeuksia käsittelevää artikkelisarjaa.
HH Partners avustaa laaja-alaisesti tekijänoikeuksiin ja lähioikeuksiin liittyvissä asioissa aina oikeuksien hallinnasta ja kaupallistamisesta niiden tehokkaaseen puolustamiseen. Edustamme pääasiassa yrityksiä tai yksittäisiä tekijänoikeudenhaltijoita. Asiantuntijoillamme on pitkä kokemus useilla luovilla aloilla toimivien oikeudenhaltijoiden edustamisesta, esimerkiksi viihde-, peli-, musiikki-, taide-, muoti-, muotoilu-, kirjallisuus-, kustannus-, elokuva-, vähittäis-, verkkokauppa- ja media-aloilta. Lisäksi asiantuntijoillamme on kokemusta tekijänoikeuksien kollektiivihallinnoinnista sekä tekijänoikeusalan edunvalvontajärjestöissä toimimisesta. Lue lisää täältä.
Kirjoittaja:
Ilari Talman työskentelee HH Partnersin IPR-tiimissä asianajajana painopistealueinaan tekijänoikeudet sekä immateriaalioikeudelliset sopimus-, riita- ja rikosasiat. Lisäksi Ilari neuvoo asiakkaitamme muissa sopimus-, riita- ja rikosasioissa, yritysjärjestelyissä ja yleisessä liikejuridiikassa. Ennen liittymistään tiimiimme Ilari on toiminut Suomen suurimman kirjailijajärjestön, Suomen tietokirjailijat ry:n, juristina ja Taidemaalariliiton juristina.
