Whistleblower-direktiivi – ilmoituksen tekijät ja tekijöiden suoja

Tämä on Whistleblower-direktiiviä (EU) 2019/1937, WBD, koskevan artikkelisarjamme viides artikkeli. Ensimmäisen artikkelin pääset lukemaan täältä, toisen artikkelin täältä, kolmannen täältä ja neljännen täältä. Artikkelin sisällössä on huomioitu myös direktiivin Suomessa täytäntöön panevan lain, ns. ilmoittajansuojelulain (Laki) hallituksen esitysluonnos, joka tulee mitä ilmeisimmin vielä muuttumaan.

Tässä artikkelissa käsittelen mahdollisten ilmoitusten tekijöiden joukkoa ja sitä, mitä ilmoituksen tekijöiden joukkoa koskevien eri valintojen suhteen pitää huomioida sekä sitä, mitä suojaa WBD-sääntelyn mukaisille ilmoittajille on tarjolla.

Kenen pitää voida tehdä ilmoitus vs. kuka voi tehdä ilmoituksen?

Tämänhetkisen WBD:tä koskevan hallituksen esitysluonnoksen mukaan organisaatioilla ei ole velvollisuutta tarjota pääsyä ilmoituskanavaan muille kuin työ- tai virkasuhteessa organisaatioon oleville henkilöille.

Organisaatio voi kuitenkin niin halutessaan tarjota ilmoituskanavaan pääsyn kenelle tahansa muullekin, joka hallituksen esitysluonnoksen 5 §:n mukaisesti työnsä puolesta on tai on ollut yhteydessä kyseessä olevaan organisaatioon. Kyseisessä 5 §:ssä tarkoitettuja ilmoittajia ovat esimerkiksi organisaation nykyinen tai entinen työntekijä, itsenäinen ammatinharjoittaja, osakkeenomistaja, hallintoelimen jäsen, työnhakija tai alihankkijayrityksen työntekijä.

Jos organisaatio tarjoaa pääsyn ilmoituskanavaan vielä tätäkin laajemmalle piirille, niin organisaation on tiedotettava näitä tahoja siitä, että he eivät ole WBD-sääntelyn tarkoittamia ilmoittajia eivätkä siten lähtökohtaisesti oikeutettuja WBD-sääntelyn tarkoittamaan suojaan.

Jos organisaatio tarjoaa pääsyn ilmoituskanavaan muillekin kuin työ- tai virkasuhteessa organisaatioon oleville, kuten esimerkiksi alihankkijayrityksen työntekijöille, niin ilmoituskanavaa/tietoa siitä yksin organisaation intrassa ei voida pitää riittävänä. Intranet on yleensä organisaation sisäinen viestintäkanava eikä siihen ole pääsyä organisaatioon nähden ulkopuolisilla tahoilla kuten esimerkiksi juuri alihankkijayrityksen työntekijöillä. Jos organisaatio valitsee tällaisen laajemman ilmoituksen tekijöiden piirin, organisaation on hyvä pohtia sitä, miten se huolehtii pääsystä ilmoituskanavaan ja miten se huolehtii WBD-sääntelyn edellyttämästä ohjeistamis- ja kouluttamisvelvollisuudesta näiden muiden ilmoittajien osalta.

Mitä suojaa on tarjottava WBD-sääntelyn mukaisille ilmoittajille?

WBD-sääntely ja koko sen tarkoitus edellyttää, että jäsenmaat toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ilmoittajia suojellaan vastatoimilta. Tällaisten toimenpiteiden tulee sisältää esimerkiksi seuraavat WBD-sääntelyn mukaiset toimenpiteet:

  1. Kielto kohdistaa vastatoimia WBD-sääntelyn mukaiseen ilmoittajaan. Kielto käsittää myös vastatoimella uhkaamisen, vastatoimen yrittämisen sekä ilmoittamisen estämisen tai estämisen yrittämisen. WBD-sääntelyn mukaisesti tietoja ilmoittavalla tai julkaisevalla ilmoittajalla on WBD-sääntelyn mukaan oltava käytettävissä korjaavia toimenpiteitä vastatoimia vastaan, mukaan lukien väliaikaiset toimet, oikeusmenettelyn tulosta odotettaessa.
  • Kiellolla ilmoittajaa suojataan teoilta tai laiminlyönneiltä, joiden syynä on ilmoitus, ja jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa ilmoittajan suojaan oikeutetulle perusteetonta haittaa. Vastatoimi voi olla esimerkiksi työntekijän irtisanominen, lomauttaminen tai luvatun palkankorotuksen antamatta jättäminen.
  • Vastatoimella on oltava ”tiivis syy-yhteys” ilmoittamiseen. Mikä tahansa työnantajaorganisaation päätös ei täytä tätä vaatimusta eikä kiellon tarkoituksena ole estää työnantajaorganisaatiota käyttämästä direktio-oikeuttaan ja tekemästä sellaisia ilmoittajan työsuhteeseen liittyviä päätöksiä, jotka eivät liity ilmoittamiseen. Rajanvetokysymyksiä tullaan varmasti tältä osin näkemään myöhemmin oikeuskäytännössä.

2. WBD-sääntelyn mukaisen ilmoittajan oikeus hyvitykseen ja vahingonkorvaukseen vastatoimia koskevan kiellon rikkomisesta.

  • Hyvityksen määrääminen ei edellytä vahingon aiheutumista eikä tahallisuutta tai tuottamusta. Hyvityksen määräämisessä huomioidaan yhdenvertaisuuslain hyvitystä koskevat säännökset, mutta suoranaista vähimmäis- tai enimmäismäärää ei ole. Hyvitysseuraamusta on kritisoitu useissa hallituksen esitysluonnoksesta annetuissa lausunnoissa.
  • Vahingonkorvauksen määräämisen edellytyksenä on tahallisuus. Lähtökohtana on täyden korvauksen periaate.
  • Vahingonkorvauksen määräämisen edellytyksenä oleva tahallisuus on vahingonkorvausoikeudellisessa mielessä poikkeuksellinen edellytys, koska vahingonkorvausoikeudessa myös tuottamus riittää vahingonkorvauksen määräämiseen.

3. WBD-sääntelyn mukaisen ilmoittajan henkilöllisyyden salassapito. Ilmoittajan henkilöllisyys sekä tiedot, jotka voivat paljastaa tämän henkilöllisyyden, on pidettävä salassa, ellei ilmoittaja anna nimenomaista lupaa henkilöllisyytensä paljastamiseen.

  • Hallituksen esitysluonnoksesta annetuissa lausumissa on tuotu esiin erilaisia salassapitoon liittyviä ongelmia. Yksi näistä on ilmoituksen kohteen oikeusturva ja sen toteutuminen. Miten ilmoituksen kohde voi esimerkiksi asettaa väärän ilmoituksen tekijän vastuuseen, jos ilmoituksen kohde ei tiedä ilmoittajan henkilöllisyyttä.

4. Käännetty todistustaakka. WBD-sääntelyn mukaiseen ilmoittajaan kohdistetun vastatoimen/aiheutetun haitan oletetaan tuomioistuin- tai muussa viranomaismenettelyssä johtuneen ilmoituksesta tai tietojen julkistamisesta. Vastatoimen toteuttajan velvollisuutena on osoittaa, että kyseinen toimi toteutettiin asianmukaisesti perustelluista syistä.

  • Ilmoittajan tulee saattaa todennäköiseksi väite vastatoimesta. Pelkkä väitteen esittäminen ei riitä. Milloin väite vastatoimesta on saatettu todennäköiseksi? Rajanveto?
  • Suojaa vain ilmoittajaa – ei muita ilmoittajan suojaan oikeutettuja tahoja.

5. WBD-sääntelyn mukaisen ilmoittajan vastuuvapaus. WBD-sääntelyn mukaisesti tietoja ilmoittavan tai julkaisevan ilmoittajan ei voida katsoa rikkovan mitään tietojen ilmaisemista tai hankkimista koskevaa rajoitusta.  Näitä rajoituksia voi seurata esimerkiksi lainsäädännöstä tai sopimusehdoista. Vastuuvapaudesta johtuen WBD-sääntelyn mukaista ilmoittajaa ei voida asettaa vastuuseen ilmoituksesta tai tietojen julkistamisesta oikeusmenettelyssä, edes silloin kun oikeusmenettely koskee kunnianloukkausta, tekijänoikeuden rikkomista, salassapitovelvollisuuden rikkomista, tietosuojasääntöjen rikkomista, liikesalaisuuksien paljastamista tai yksityis- tai julkisoikeudellista tai työehtosopimusoikeuteen liittyvää korvausvaatimusta.  Vastuusta vapautumisen edellytyksenä on se, että

  • ilmoittajalla on ollut perusteltu syy uskoa, että ilmoittaminen tai tietojen julkistaminen oli välttämätöntä rikkomisen paljastamiseksi JA, että
  • kyseessä olevaa tietoa ei ole hankittu tai saatu rikoksella.

Koska tarjottava suoja tuo uutta aiempaan työoikeudelliseen vastatoimien kieltoon ja muihin työnantajavelvollisuuksiin nähden, työnantajaorganisaatioiden on hyvä muistaa huolehtia esimiesten ja muiden työoikeudellisista seuraamuksista päättävien tahojen kouluttamisesta. Tällä tavoin työnantajaorganisaatio voi parhaiten välttää mahdolliset sudenkuopat. Yksi hyvä vaihtoehto on käyttää kouluttamisessa ulkopuolista asiantuntijaa.


Terhi Lehtopolku

Artikkeli on alun perin julkaistu LinkedInissä. Kirjoittaja, asianajajamme Terhi Lehtopolku käsittelee whistleblowing-direktiiviä koskevissa artikkeleissaan muun muassa WBD:stä seuraavia velvollisuuksia, ilmoituskanavan toteuttamistapoja ja sitä, kuka voi tehdä ilmoituksen.